Mielipiteen ja uskonnon vapaudesta
Edellisellä viikolla Hämeen Sanomien mielipidepalstalla sekä 22.5. lauantain Ajastimessa on käsitelty useaan otteeseen kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan nostettuja syytteitä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Me allekirjoittaneet haluamme tuoda esiin näkökulmia, joiden vuoksi jokaisen Suomen lakien alamaisen tulisi olla asiasta kiinnostunut, halusi tai ei.
Ensimmäiseksi erittäin merkittävää on se, että valtakunnansyyttäjän tulkinnan mukaan syytekynnys on ylittynyt.
Valtakunnansyyttäjä on valtakuntamme syyttäjälaitoksen ja kaikkien syyttäjien johtaja, joka voi halutessaan ottaa jonkin syyteen ajamisen käsiteltäväkseen. Kiistatonta on, että Räsäsen tapauksessa näin tapahtui. Valtakunnansyyttäjä on 29.4.2021 päivätyn Syyttäjälaitoksen tiedotteen mukaan päättänyt nostaa syytteet kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan kolmessa asiakohdassa. Osa Räsäsen lausunnoista on vuodelta 2003 ja yksi tutkittava Twitter-viesti kritisoi kirkon päätöstä osallistua Pride-tapahtumaan. Valtakunnansyyttäjä katsoo, että Räsäsen syytekohdissa tarkemmin eritellyt lausumat ovat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihaa homoseksuaaleja kohtaan.
Räsänen itse toteaa kommenttina HäSa 20.5.2021 kirkolliskokousedustajien Aulis Ansaharjun ja Timo Kauniston mielipidekirjoituksiin, ettei ole missään yhteydessä sanonut osaa syytekohdissa erikseen yksilöityjä lausumia. HäSa 22.5 Ajastin – osiossa julkaistun artikkelin mukaan Räsänen on käynyt kuulusteltavana kahdesti ennen syytteiden nostamista. Lienee todennäköistä, että hän on tässä yhteydessä esittänyt edellä mainitut, helposti digitaalisista radio- ja tv- lähetyksistä todennettavissa olevat seikat.
Räsäsen mukaan asiakokonaisuuteen liittyvien ensimmäisten kuulemisten perusteella poliisin päätti, ettei edes esitutkintaa tule aloittaa perustellen asiaa seuraavasti: ”Mikäli esimerkiksi joidenkin Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin sellaisenaan täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, olisi myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen lähtökohtaisesti kiihottamisrikoksena rangaistava.” Tämän jälkeen valtakunnansyyttäjä kuitenkin päätti vastoin poliisin päätöstä esitutkinnan aloittamisesta sekä sen valmistuttua syytteen nostamisesta.
Toiseksi tulee kiinnittää huomiota siihen, ketä vastaan syyte on nostettu.
Päivi Räsänen on toiminut yli 20 vuotta kristillisiä arvoja edistävän puolueen kansanedustajana sekä noin vuosikymmenen sen puheenjohtajana. Lisäksi Räsänen on toiminut poliisiasioista vastaavana sisäasianmisterinä Kataisen/Stubbin hallituksessa. Hän on tunnustuksellinen kristitty, joka on tuonut vakaumuksensa esille myös julkisuudessa. On ilmeistä, että Räsäsen näkemykset sijoittuvat jatkumolla arvokonservatiiviseen, jopa vanhoilliseen laitaan, eivätkä välttämättä ole ajassamme valtavirtaa edes evankelis-luterilaisen kirkkomme sisällä. Uskonoppiin mitenkään kantaa ottamatta lienee niin, että uusista käännöksistä huolimatta Raamatun perusopetukset eivät ole vuosikymmenien tai -satojen aikana merkittävästi muuttuneet.
Sama ei päde maamme lainsäädäntöön, eikä laeista tehtävään tulkintaan. Valtakunnansyyttäjän tiedotteen mukaan Räsäsen lausumat loukkaavat homoseksuaalien yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa, joten ne ylittävät sanan- ja uskonnonvapauden rajat. Toisin sanoen kyse on siitä, miten laajaksi sanan- tai uskonnonvapaus Suomessa määritellään ja valtakunnansyyttäjän tavoitteena on asettaa näille rajat. Huomionarvoista on se, että valtakunnansyyttäjä haluaa hakea sanan- ja uskonnanvapauden rajoja nimenomaan maamme valtauskonnon arvokonservatiivisen edustajan sanomisien kautta. Historiallisesta näkökulmasta tämä on nurinkurista, koska kiistatonta lienee, että kristinuskolla on ollut merkittävä vaikutus länsimaiseen käsitykseen ihmis- ja perusoikeuksista, myös Suomessa.
Tavallisen tapakristityn näkökulmasta jo Räsäsen syytteeseen asettaminen suitsii tehokkaasti kristinuskoon tai kristillisiin perinteisiin liittyvien mielipiteiden esittämistä. Sitä kutsutaan itsesensuuriksi.
Räsänen kertoo HäSa 22.5. artikkelissa poliisikuulusteluiden olleen perusteellisia. Kuulusteluissa keskusteltiin perusteellisesti mm. Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun sanomasta. Miten yksikään häissä, hautajaisissa ja jouluna kirkossa käyvä jatkossa uskaltaa siteerata tai julkaista muutamia päähän jääneitä Raamatun lauseita tai ottaa kantaa esimerkiksi lapsensa uskonnon opetukseen, ellei ole aivan varma siitä, että rippikoulussa opetettu Raamatun tulkinta on varmasti ajan hengen ja lain tulkinnan mukainen?
Useimmat meistä lienevät kuten väitetty perinteinen virkamies, eli kun et sano mitään, et tee myöskään virheitä. Oppineet ottakoon kantaa. Merkille pantavaa on myös evankelis-luterilaisen kirkon korvia huumaava hiljaisuus asian tiimoilta.
Kolmanneksi tulee kiinnittää huomiota siihen, että osa Räsäsen syytekohdista koskee 18 vuotta sitten julkaistua mielipidekirjoitusta ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”.
Valtakunnansyyttäjän MTV Uutisille 4.11.2019 antaman vastauksen mukaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jatkuva rikos, eli se tapahtuu niin kauan aikaa, kun viesti tai kirjoitus on yleisön saatavilla. Sen vanhenemisaika alkaa vasta, kun (viesti) on poistettu. Valtakunnansyyttäjän mukaan rikos ei ole vanhentunut, koska kirjoitus on tällä hetkelläkin yleisön saatavilla.
Rikoslain muuttamisesta annettu laki, jonka 11 luvussa säädetään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, tuli voimaan vuonna 2011. Tämä on yhdeksän vuotta Räsäsen kirjoituksen julkaisemisen sekä 379 vuotta ensimmäisen (koko) Raamatun suomennoksen jälkeen.
Taannehtiva laki on länsimaisten oikeusperiaatteiden vastainen asiantila, jossa aikaisemmin tehty teko tuomitaan teon jälkeen säädetyn lain tai asetuksen mukaisesti. Tällöin voidaan jälkeenpäin nostaa syyte ja tuomita sellaisesta teosta, joka tekohetkellään ei ole ollut rikos. Suomessa taannehtivaa oikeutta on käytetty esimerkiksi vuoden 1918 valtionrikosoikeuksissa kuolemantuomion osalta sekä vuoden 1945 sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Omana aikanaan kutakin edellisistä perusteltiin sen ajan poliittisten realiteettien huomioimisella. Jälkikäteen arvioiden ne eivät kuitenkaan välttämättä ole olleet aivan demokratiamme kunniakkaimpia hetkiä.
Lopuksi haluamme alleviivata sitä, että Päivi Räsäsen oikeudenkäynti tulee olemaan merkittävä ennakkopäätös suhteessa mielipiteen- ja uskonnonvapauteen. Kyse ei ole pelkästään yhden epämuodikkaan änkyräkristityn ansaitusta ojentamisesta, vaan laajemmin maallikoiden oikeudesta osallistua vaillinaisinkin tiedoin julkiseen keskusteluun sekä esittää Raamattuun perustuvia uskonnollisia näkemyksiä.
Oli Päivi Räsäsen mielipiteistä mitä mieltä tahansa, ihmisenä hänelle kuuluu tässä prosessissa kaikki mahdollinen tuki ja myötätunto.
Marjo Lindgren
Aila Aaltonen
Marjut Lehtinen
Pirjo Mettala
Emmi Rantanen
Jaana Rusko-Laitinen
Ulla-Maija Silven
Lulu Ranne
PS vaaliehdokkaat Hämeenlinna
Jaana Laine
PS vaaliehdokas Hattula
Sini Pajukangas
Kanta-Hämeen PerusNaiset ry hallituksen jäsen, 2. varapj Janakkala
Marjaana Sallinen
PS vaaliehdokas Hausjärvi